Katselet mobiililaitteille optimoitua versiota, mutta et näytä käyttävän mobiililaitetta. Klikkaa tästä jos haluat siirtyä normaalille sivustolle.
 

Risto Saari

31 vuotta Kirkkonummen kamariorkesteria

Vuonna 1972 se alkoi. Toukokuun 5. päivänä kutsuttiin keskuskoululle yleinen kokous perustamaan Kirkkonummen musiikkiyhdistys r.y. Tarkoituksena oli järjestää Kirkkonummelle säännöllistä musiikinopetusta sekä orkesteri- ja kuorotoimintaa. Syksyllä alkoi Kirkkonummen musiikkiopisto opettaa 140 oppilasta ja samaan aikaan aloitti toimintansa Kirkkonummen kamariorkesteri.


Sikströmin bändi

Olihan täällä ollut musiikkitoimintaa jo aikaisemminkin. Lappböle hornkapell oli puhallellut jo vuosikymmeniä ja Kyrkslätt manskör laulanut jo muutaman vuoden. Ja oli myös toiminut yhtye, joka tunnettiin nimellä "Sikströmin bändi". Sitä veti ruotsalaisen seurakunnan kanttori Sikström, mutta sen sielu oli Elsa Linnea Wadenström, innostunut kaunosielu, joka käytti itsestään nimitystä "båttenamatör". Sikströmin bändissä soittivat viulua ainakin opettaja Teuvo Väänänen, kirkkoherra Eric Henrikson ja hänen miniänsä, joka oli syntyjään kuuluisan saaristolaispelimannin Brunskärs Maijan tytär sekä mainittu Elsa Linnea Wadenström ja minä. Alttoviulua soitti kunnanlääkäri Nils-Eric Lang, nokkahuilua eräs saksalaissyntyinen kaveri ja pianoa kanttori Sikström. Yhtyeellä oli varmaankin enemmän intoa kuin taitoa ja se kuoli pois Sikströmin muutettua Ruotsiin.


Kurre

Kirkkonummen kamariorkesterin ensimmäiseksi johtajaksi kutsuttiin suomalaisen seurakunnan kanttori Kurt Eriksson ja harjoituksia alettiin pitää silloisella uudella seurakuntatalolla, joka nykyisin on kokonaan seurakuntien hallinnon käytössä. Silloin vain pari sen huoneista oli kansliana ja suuri sali sekä alakerrassa oleva rippikoulusali olivat käytettävissä kokoontumisiin. Viimeksimainitussa alettiin pitää orkesterin harjoituksia. Ensimmäinen esiintyminen, josta on jotain muistiinpanoa, on Musiikkiyhdistyksen ensimmäinen matinea 6.12 72. Siinä opiston ensimmäisenä oppilasesiintyjänä soitti nykyinen musiikinopettaja Lena Svartström. Hänen ohjelmakseen on merkitty "Thompson, 1. vihko, muutama rivi". Kamariorkesteri päätti ohjelman soittamalla Telemannin Konserttisarjan. Se soitettiin myös loppiaisena 6.1 1973 sekä lisäksi Vivaldin Concerto grosso g-molli. Painettiin oikein ohjelma, jonka valokuvassa poseeraavat allekirjoittaneen lisäksi Roger Östman, Janne Saari, Lasse Henriksson, Kurt Eriksson, Tapio Hase, Mia Pinomaa, Harry Willjamsson, Heikki Tarjanne, Panu Saari ja Kari Saari. Teuvo Väänänen ja Nils-Eric Lang puuttuivat tästä kuvasta. Roger, Kari ja minä olemme edelleen orkesterissa, Janne soittaa Tapiola Sinfoniettassa ja Panu Tampereen kaupunginorkesterissa.

Kurre johti orkesteria sen vuoden. 20.5.73 olimme soittamassa Inkoossa kevätkonsertissa, jonka piti Raseborgs kyrkosångkrets, ruotsinkielisistä seurakuntakuoroista koottu suuri kuoro. Kurre johti orkesterimme lisäksi myös osan kuoron ohjelmasta, jolloin huomasin hänen olevan erinomaisen kuoronjohtajan. Ehdotin hänelle Kirkkonummen kamarikuoron perustamista Musiikkiyhdistyksen yhteyteen. Syksyllä se alkoikin toimintansa.

Harjula

Seurakuntatalo osoittautui heti alussa aivan liian kaikuisaksi. Kun viisi - myöhemmin kuusi - orkesterin yhdestätoista jäsenestä oli meidän perheestämme, päätettiin pitää harjoitukset meillä Luomassa, Harjulassa, jonka hirsiseinät eivät olleet liian kaikuisat. Tämä "tilapäinen" systeemi jatkui sitten yhdeksän vuotta. Pöydät siirrettiin syrjään ja tuolit jouduttiin asettelemaan senttien tarkkuudella, jotta mahduttiin soittamaan. Alttoviulut istuivat sohvassa. Kun puhaltajia oli enemmän, joutuivat cornot istumaan eteisen puolella. Kaikki tuntuivat kuitenkin viihtyvän ja soitto soi. Vaimoni Lissu tarjosi orkesterin pausseilla näinä vuosina kahvin kanssa yhteensä noin 7000 sämpylää.


Veikko

Kurrea seurasi Veikko Huuskonen, josta myös tuli musiikkiopiston rehtori. Hän toimi tuolloin myös Vantaan orkesterin johtajana. Niinpä vierailimmekin muutaman kerran Vantaalla ja myös lännempänä Karjaalla. Orkesteri suureni vähitellen, tuli lisää puhaltajia ja pelkän barokkimusiikin lisäksi alettiin soittaa Haydnin ja Mozartin pienelle orkesterille sävellettyjä sinfonioita ja uudempaakin musiikkia, Rautavaaran ja Nordgrenin pelimanneja, Sibeliuksen jousiorkesterimusiikkia. Traditioksi muodostui Corellin "Joulukonserton" soittaminen kirkossa jouluaikana. Soittajien taso nousi vähitellen, joidenkin kohdalla iän lisääntyessä. Orkesteri oli kuitenkin puhtaasti amatööriorkesteri, mikä ilmenee mm siitä, että allekirjoittanut oli sen konserttimestari ja kelpasi vielä solistiksikin, kuten moni muukin orkesterin soittaja. Kunnan juhlissa soitettiin Sibeliusta, Jorvin sairaalaa käytiin vihkimässä ja kunnanjohtaja Gösta Söderströmin synttäreillä Hvitträskissä käytiin yllätysserenadilla, hänhän oli konserttiemme uskollisimpia kuulijoita.


Hiittinen

Veikko johti orkesteria vuosina 1973-79. Hänellä oli mökki Snåldössä Hiittisten saaristossa ja orkesterissa oli monta purjehtijaa. Niinpä pidettiinkin useana kesänä orkesterin leiri siellä. Kukin tuli veneellään tai kaverinsa veneessä saareen, jossa muutamana päivänä pidettiin leiri ja harjoiteltiin konsertin ohjelmaa. Sitten ankara purjehduskilpailu Hiittisten kirkolle ja siellä konsertti paikallisille asukkaille ja veneilijöille. Pari tilannetta on erityisesti jäänyt mieleen. Kerran konsertin aikana tuli ankara ukonilma ja kaatosade. Ilman kosteus pienen puukirkon sisällä nousi äkillisesti niin, että jousien, huilujen ja "matkacembalon" eli kitaran viritykset menivät aivan metsään ja tilanne piti keskeyttää ja virittää uudelleen. Toisen kerran oli Hiittisten kirkossa koko vuoden sisällä kaksi konserttia. Toinen oli meidän konserttimme. Ja toinen Okko Kamun ja Aulis Sallisen konsertti samana päivänä, hiukan aikaisemmin!


Sundbyberg

Kun Kirkkonummen ystävyyskunta Sundbyberg täytti 100 vuotta lähti Kirkkonummen kamariorkesteri kotikuntansa edustajana pitämään siellä konsertin. Laivalla monet söivät pelkkiä katkarapuja, monta kukkuraista lautasellista. Suoritettiin katkarapujen syönnin peruskurssitutkintoja, sensorina toimi Roger Östman. Perille tultuamme laivasatamassa oli meitä vastassa isäntäkunnan kulttuurisihteeri, joviaali vanhempi herrasmies, joka vei meidät majapaikkoihimme, vanhemmat vanhainkotiin ja nuoret alkoholistiparantolaan. Hän oli painattanut hienot ohjelmalehtiset, jotka olivat mukana bussissamme. Purkauduttuamme mainittuihin majoituspaikkoihin jatkoi bussi Malmöhön, ohjelmamme mukanaan! Seuraavan päivän konsertissa kuulijat saivat tietää ohjelman mainitun kulttuurisihteerin kuulutuksista. Kuulijoita komeassa jugend-tyylisessä kivikirkossa ei tosin ollut kuin parikymmentä mummoa, sillä tasan samaan aikaan Tukholmassa oli Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelu, johon jokainen Tukholman suomalainen oli rynnännyt. Hauska matka joka tapauksessa.


Konserttitanssiaiset

1970- ja 80-lukujen vaihteessa järjestettiin muutaman kerran konserttitanssiaiset Ljunghedassa yhdessä Musiikkiopiston ja Kamarikuoron kanssa, siis koko Musiikkiyhdistyksen porukalla. Kuoro lauloi Eki Söderströmin johdolla musical-hittejä, orkka soitti valsseja ja tangoja Veikon soittaessa hanuria, musiikkiopiston opettajat esittivät soolonumeroita ja Siikasaaret huolehtivat muusta tanssimusiikista. Erityisesti on mieleeni jäänyt Marja Eskolan laulu, Nachum Erlichin viulusoolot ja viinurina toiminut Seija Ulanen. Yhteishenki Musiikkiyhdistyksessä oli hyvä ja kodikas, mitä kuvastaa esimerkiksi se, että Kamarikuoro tuli herättämään allekirjoittaneen laulullaan yöllä klo 24, kun olin juuri täyttämäisilläni 50 vuotta.


Paavo

Syksystä 1979 saimme orkesterin johtajaksi Paavo Pohjolan. Olimme vanhoja tuttuja jo kouluajoilta, kun olimme soittaneet samoissa teinien kulttuurikilpailuissa sekä myös kamarimusiikkia yhdessä. Sen jälkeen Paavo oli ollut konserttimestarina Saksassa ja viimeksi Tukholmassa, mistä oli kotiutunut ja perustanut Espoon kamariorkesterin sekä muuttanut Veikkolaan asumaan. Hän lisäsi meidän jousisoittajien taitoja ja toi myös mukanaan hyviä soittajia Espoon kamariorkesterista. Talvella pidettiin konsertti Haapajärven kirkossa, jossa vielä silloin ei ollut sähkölämmitystä vaan ainoastaan kamiiana. Kun tulimme aamupäivällä harjoittelemaan, oli lämpötila kirkossa +8°C. Paavo soitti Bachin E-duurikonserttoa hanskat kädessä. Jostain saimme hankituksi rakennustyömaalla käytettävän nestekaasua polttavan suuren ämyrin, joka puhalsi lämmintä ilmaa kirkkoon. Konsertissa lämpötila oli jo 16°C ja saatoimme soittaa ilman hanskoja. Yleisö ei tiennyt asiasta mitään ja tuntui tyytyväiseltä. Seuraavana keväänä soitimme Haapajärvellä Bachin suurteoksen Die Kunst der Fuge huomattavasti lämpimämmässä tunnelmassa, vaikka puhaltajat sotkeutuivatkin omassa fuugassaan perusteellisesti.


650 vuotta

Vuonna 1980 Kirkkonummi vietti kunnan 650-vuotisjuhlia ja niihin kerättiin suuri, tasoltaan kirjava orkesteri, johon kerättiin kaikki mahdolliset soittajat, mukana kunnanjohtaja Gustafsson ja kirkkoherra Henriksson. Juhlassa soitettiin Paavon johdolla Sibeliuksen Kevätlaulu ja Finlandia, jotka soitettiin myöhemmin myös Kamariorkesterin omassa konsertissa. Silloin soitettiin lisäksi mm Valse triste, joka alkoi tavallisuudesta poiketen tuuban mahtavalla törähdyksellä, kun tuubistimme kunnanlääkäri Lang oli sekoittanut ohjelmajärjestyksen ja luuli sillä kohden soitettavan Finlandiaa. Hän vajosi hiljaa tuubansa taakse, punan kohotessa kohti kaljua. 650-vuotiaan kunnan kunniaksi tehtiin myös äänilevy. Kamariorkesteri soitti omana osuutenaan Bachin Brandenburgilaista konserttoa No 3.


Nachum

Vuoden 1980 Sibelius-viulukilpailujen aikana israelilainen, Sveitsissä opiskeleva viulisti Nachum Erlich rakastui suomalaiseen laulajattareen nimeltä Eeva Tenkanen. Nachum muutti Suomeen ja he menivät naimisiin. Monien mutkien kautta saimme järjestetyksi Nachumille viisumin ja työluvan sekä heille asunnon torin nurkassa olevaan puutaloon, jossa viime aikoina on ollut Kirkkonummen työttömien yhdistys. Nachum tuli opettajaksi Kirkkonummen musiikkiopistoon sekä Kirkkonummen kamariorkesterin konserttimestariksi, josta paikasta hän johti orkesteria viulullaan. Ensimmäisinä vuosina soitimme meillä kotona Nachumin ja poikieni Jannen ja Panun kanssa säännöllisesti kvartettia, melkein kaikki Beethovenin kvartetot sekä lisäksi Haydnia ja Mozartia. Eeva oli aina mukana ja kutoi villapaitaa, jonka nimeksi tuli "Opus achtzehn". Beethovenin kuusi ensimmäistä kvartettoa muodostavat opuksen 18. Orkesterin harjoitukset siirrettiin kirkolle, aluksi Haga-talon yläkertaan, jossa Musiikkiyhdistys oli suorittanut "nurkanvaltauksen" ja kunnostanut talkoilla pari tyhjää huonetta musiikkiopiston käyttöön.

Max Rostal solistina Sibelius-Akatemiassa 1986

Nachum alkoi opettaa myös Sibelius-Akatemiassa ja toi sieltä oppilaitaan mukanaan orkesterimme, jonka taso alkoi siten kohota. Neuvostoliiton edustajille ja muille vieraille soitettiin Porkkalan palautuksen 30-vuotisjuhlassa Šostakovitsin Kamarisinfonia. Vuonna 1986 järjestettiin Nachumin kanssa Kirkkonummen toistaiseksi ainoat kamarimusiikkipäivät, muutaman konsertin sarja, joista yksi oli Kamariorkesterin konsertti. Nachumin kausi orkesterimme johdossa huipentui keväällä 1986 Sibelius-Akatemian salissa pidettyyn konserttiin, jonka solisteina olivat Nachum ja hänen kansainvälisesti tunnettu opettajansa Max Rostal. Samalla matkalla Rostal esiintyi myös Juniorijousten solistina yhdessä Jaakko Kuusiston kanssa. He soittivat Bachin konserton kahdelle viululle, ensiviulun soittajan ikä oli 80 ja toisen viulun 8 vuotta!

Nachum lähti Saksaan viulunsoiton professoriksi ja Juha Nikkola johti orkesteria keväällä 1987. Niihin aikoihin myös Inkoo huomasi olevansa 650 vuotta vanha ja tarvitsi juhlakuorolleen orkesterin. Kävimme siellä soittamassa Lars-Erik Larssonin kantaatin Förklädd Gud.


Musiikkiyhdistys 10 vuotta 1982

Musiikkiyhdistys 10 vuotta 1982

Kirkkonummen musiikkiyhdistys vietti 10-vuotissynttäreitään vuonna 1982 komeasti. 17.4 klo 15 alkoi oppilaskonsertti nuoriso-orkesterilla ja päättyi monien hyvien solistinumeroiden jälkeen nuorisokuoron esityksiin. Välillä oli tarjoilua ja klo 18 alkoi Kamariorkesterin konsertti, tauon jälkeen lauloi Kamarikuoro ja lopuksi esitettiin yhteisesti Vivaldin Gloria. Eki Söderström johti kuoroa ja Nachum orkesteria, jonka solistit olivat Ann-Kitty Ekstam, cembalo ja viulistit Anna Saari ja Arja Puntila, kaikki opiston oppilaita. Parempaa yhteishenkeä en juuri ole kokenut.


Seurakuntatalo

Uuden seurakuntatalon saimme valmiiksi 1984. Olin mukana rakennustoimikunnassa ja yhdessä pianoa soittavan arkkitehti Juha Leiviskän kanssa huolehdimme siitä, että sen salista tulisi kunnollinen pieni konserttisali. Alpo Halme oli mukana akustiikan asiantuntijana. Oli hieno tunne soittaa talon vihkiäisissä Juha Leiviskän kanssa Vivaldin sonaatti ja päästä orkesterin kanssa kunnon tiloihin harjoittelemaan ja pitämään konsertteja. Vihdoinkin Kirkkonummella oli kunnollinen konserttisali! Viime aikoina tosin olen katunut lavan pienuutta, kun yhä useammin olemme soittaneet sinfoniaorkesterina, johon kuuluu paljon puhaltimia. Silloin ajattelimme orkesterin kokoa turhan vaatimattomasti. Harjoittelu seurakuntatalolla on hankaloitunut viime aikoina myös toisesta syystä, kun seurakunnat ovat alkaneet periä likimain kaksion kuukausivuokraa siitä, että orkesteri harjoittelee seurakuntatalolla kolme tuntia viikossa. Viime vuosina tätä taloudellista huolta ei ole ollut, kun olemme saaneet harjoitella ruotsinkielisen lukion musiikkiluokassa korvauksetta. Ennen, köyhempinä aikoina, kirkko oli etenkin maaseudulla tärkein musiikkikulttuurin ylläpitäjä ja tukija. Nyt, suurten verotulojen aikana on keksitty nostaa kustannusvastaavuus ja tulosvastuu, nämä byrokraattien lempikäsitteet, seurakuntienkin toiminnan ohjenuoraksi ja oman kunnan kamariorkesteri on määritelty seurakunnissa "ulkopuoliseksi" maksajaksi. Viisi konserttia vuodessa saamme sentään soittaa ilman vuokraa.


Eki

Eric-Olof Söderström opetti Musiikkiopistossa teoriaa ja urkujen soittoa sekä johti nuorisokuoroa ja Kirkkonummen kamarikuoroa. Hänen ja kamarikuoron kanssa esitimme Vivaldin Glorian jälkeen mm Pergolesin Stabat Materin sekä Bachin Magnificatin ja Jouluoratorion. Oli jotenkin luontevaa, että jatkoimme Ekin johdolla syksystä 1987. Itse asiassa Kirkkonummen kamariorkesterin kanssa työskennellessään tämä erinomainen kuoronjohtaja sai myös suuriin kuoroteoksiin tarvittavan orkesterinjohtajan taidon. Hänen kanssaan soitimme paljon orkesterimusiikkia ja kerran vahingossa ensiesitimme Suomessa Brittenin teoksen Lachrymae alttoviululle ja jousiorkesterille solistina Janne Saari. Tämä kävi ilmi siten, että Fazer lähetti meille laskun nuottilainasta 50% korotettuna selittäen sen johtuvan ensiesityksestä. Outo tapa saada uusi teos markkinoille!

Ekin kanssa esitimme tietysti suuria kuoroteoksia, kuten Händelin vahvan teoksen Dixit Dominus Tapiolan kamarikuoron kanssa sekä jopa oopperan, Marja Eskolan Helsingin työväenopiston oopperaryhmälle ohjaaman Puccinin oopperan Gianni Schicchi. Oli mielenkiintoinen elämys tutustua oopperan maailmaan Helsingin työväenopiston Helsinginkadulla olevan salin kapeasta ja syvästä orkesterimontusta käsin. Ekin johdolla esitimme Kirkkonummen kamarikuoron kanssa Mozartin ja Mendelssohnin kantaatteja ja Mozartin Requiemin sekä täällä että Helsingissä, samoin Händelin Messiaan vuonna 1993. Sen jälkeen Kirkkonummen kamarikuoro on esiintynyt muiden orkestereiden kanssa muutamia vuosia, kunnes parin viime vuoden aikana olemme esittäneet taas yhdessä Mozartin Requiemin ja Händelin Messiaan sekä ensi kertaa Bachin Johannes-passion kuoron nykyisen johtajan Märt Krellin johdolla. Eki eli Eric Olof Söderström toimii nykyisin Suomen kansallisoopperan kuorokapellimestarina.


Beethovenia, kantaesityksiä ja vierailijoita

Keväällä 1988 saimme päähämme pitää Beethoven-konsertin ja nimenomaan soittaa siinä myös viulukonserton. Soitin noin tusinalle nuorelle tunnetulle viulistille, mutta kaikilla olisi ollut jotain muuta tarjolla, Mozartia, Brahmsia, Klamia. Lopulta Tuomas Ollila lupautui solistiksi. Hän johti itse myös yhden konsertin, jossa oli "kakkosketjun" säveltäjiä, Michael Haydn ja Carl Philip Emanuel Bach. Onneksi Mozart oli itse Wolfgang Amadeus eikä isänsä, kun Ulla Puro ja Tuula Saari soittivat Sinfonia Concertanten. Saimme myös tutustua kaikkein uusimpaan suomalaiseen musiikkiin, kun säveltäjä Timo-Juhani Kyllönen johti oman jousikvartettonsa kantaesityksen jousiorkesterisovituksena. Meillä on ollut ilo soittaa myös Paavo ja Ensti Pohjolan johdolla. Paavo johti 60-vuotispäivänsä kunniaksi konsertin, jossa hänen tyttärensä Marja soitti Beethovenin pianokonserton No1. Ensti soitti joitakin vuosia selloa orkesterissamme ja johti parikin kertaa, mieliinpainuvan Schubertin "Keskeneräisen sinfonian" esityksen ja samassa konsertissa solistina Boccherinin sellokonserton, jonka hän oli edellisen kerran soittanut vuonna 1947!


Ylle

Ekin aikana Ylermi Poijärvi eli Ylle tuli välillä vierailevaksi kapellimestariksi ja vuodesta 1991 hän on ollut pääasiallinen orkesterimme johtaja. Hän on tuonut meille vankkaa orkesterikokemusta, onhan hän kapellimestariopintojensa lisäksi soittanut 17 vuotta Helsingin kaupunginorkesterissa ensiviulua. Kun Ylle johtaa myös Kirkkonummen musiikkiopiston orkesteria, on ollut helppo koota suurikin orkesteri ja soittaa Sibeliuksen Finlandia Suomen 75-vuotisjuhlassa tai Satu ja Viulukonsertto, solistina Meri Englund. Puhaltajiin on saatu tarvittaessa vahvistusta Yllen johtamasta Sibelius-lukion mainiosta sinfoniaorkesterista. Suurten teosten ohella on tehty myös hyvin pientä ja tarkkaa työtä, kuten Webernin, Sallisen tai Kokkosen jousiorkesteriteoksia ja vaikeitakin juttuja, kuten Bartókin Divertimento, Honeggerin Toinen sinfonia tai Mozartin Haffner-sinfonia.

Pärnu

Vuoden 1991 lopulla kävimme Eestin eteläpäässä, Pärnussa konserttimatkalla. Siellä oli vielä silloin puutetta lähes kaikesta ja veimme tuliaisina viulun kieliä ja jousien jouhia paikalliselle orkesterille. Saimme itse nauttia suuresta vieraanvaraisuudesta tässä viehättävässä, rauhallisessa, osin puutaloista rakennetussa kylpyläkaupungissa. Soitimme raatihuoneen vanhassa salissa Händeliä, Mozartia ja Šostakovitsia, solisteinamme pianisti Peter Lönnqvist ja trumpetisti Veli-Sakari Sihvo. Pärnun kamariorkesteri teki seuraavana vuonna vastavierailun meille ja lisäksi heidän johtajansa Ilmar T_nisson johti yhden oman konserttimme.


Jupe ja Jussi

Viime vuosina orkerteri on saanut Yllen lisäksi kaksi vuorottelevaa kapellimestaria, Juha Nikkolan eli Jupen, joka jo keväällä 1987 johti muutaman konsertin. Hän oli aikanaan Tapiola Sinfoniettan ensiviulisti, mutta rupesi johtamaan ja on viime vuodet ollut Kymi Sinfoniettan - yhdistettyjen Kotkan ja Kouvolan orkestereiden - taiteellinen johtaja. Nyt hän on muuttanut Kirkkonummen Kylmälään ja ruvennut Lohjan orkesterin johtajaksi. Syksyn ensimmäinen konserttimme pidetäänkin yhdistettyjen Lohjan ja Kirkkonummen orkestereiden konsertina, jossa soitetaan suurta orkesteria vaativaa musiikkia. Juhani Lamminmäki puolestaan tunnetaan suurten oratorioiden ja oopperoiden johtajana. Hän soitti itsekin aikoinaan orkesterissamme siinä konsertissa, jossa Max Rostal oli solistina. Hän tulee johtamaan tänä vuonna Bachin Jouluoratorion.


Orkesterin kokoonpano

Kirkkonummen kamariorkesteri on kokoonpanoltaan varsin vaihteleva, siinä soittaa ammattimuusikoita, musiikin opiskelijoita ja amatöörejä. Erityisesti musiikin opiskelijat Sibelius-Akatemiasta ja Helsingin konservatoriosta ovat ymmärrettävästi hyvin vaihtuvaa joukkoa. Orkesterissa on 31 vuoden aikana soittanut tilaston mukaan noin 415 soittajaa, eikä tähän lukuun ole laskettu Kirkkonummen musiikkiopiston orkesteria, joka muutamissa suurissa produktioissa on yhdistetty kamariorkesteriin. Tämä lukumäärä tuntuu varsin suurelta, mutta siihen sisältyy useita soittajia, erityisesti puhaltajia ja lyömäsoittimia, jotka ovat olleet vain kerran tai pari avustajina. Pidemmän aikaa orkesterissa on soittanut näinä vuosina noin 130 soittajaa, mikä sekin on paljon, kun orkesterin kokoonpano kerrallaan on 18 - 36 soittajaa. Soitinsolisteja on ollut ainakin 123, pääasiassa nuoria, lahjakkaita tulevaisuuden toivoja ja lisäksi viitisenkymmentä laulajaa. Periaatteemme onkin ollut tilaisuuden tarjoaminen juuri nuorille lahjakkaille solisteille, jotka eivät vielä saa tilaisuutta esiintyä suurempien ja parempien ammattiorkestereiden solisteina.


Kirkonummen kamariorkesterin merkitys

Allekirjoittanut on tietysti jäävi arvioimaan orkesterimme merkitystä. Kirkkonummen kunnan tai seurakuntien hallintoelimien näkökulmasta katsottuna kamariorkesteri lienee hiukan harmillinen olio, joka vähintään kerran vuodessa, joskus useamminkin ruinaa avustuksia tai valittaa vuokrista ja todistelee tarpeellisuuttaan vertaamalla saamiaan määrärahoja naapurikuntien orkestereiden monikymmenkertaisiin avustuksiin. Joillekin se toivottavasti merkitsee tämän lisäksi erästä kehittyneen kulttuurin tarpeellista edustajaa tässä kunnassa. Uskolliselle yleisölleen orkesteri toivottavasti merkitsee jotain myönteisempää, elävän musiikin suomia elämyksiä, joita nykyajan purkitettu musiikki ei koskaan samanlaisina pysty tarjoamaan. Meille soittajille se tarjoaa tämän lisäksi mahdollisuuden yrittää itse toteuttaa nerokkaiden säveltäjien ajatuksia, kokea kauniita, väkeviä elämyksiä. Ja tällaiselle vanhalle amatöörille tilaisuutta tehdä se yhteistyössä lahjakkaiden nuorten muusikoiden, parhaitten ystävieni kanssa. Ainakin minulle keskiviikko, kamariorkesterin harjoituspäivä on edelleen viikon kohokohta.


Viime vuodet

Edellä luettu teksti kirjoitettiin orkesterin 25-vuotisjuhliin vuonna 1997. Seuranneet 17 vuotta ovat olleet melkoista kehitystä ja "ammattimaistumista". Konsertteja on useammin, ohjelmat tulevat vaativammiksi, aina vain paremmat muusikot suostuvat solisteiksemme ja kapellimestarit vaihtuvat konsertista toiseen. Orkesteri toimii välillä myös Jorma Panulan oppilaiden kapubändinä. Näistä vuosista kerrotaan tarkemmin, kunhan ehditään.

Risto Saari


Kirkkonummen kamariorkesteri

  näytä normaaliversio » Ylös